The Witches (1990) on Roald Dahlin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva. Luke (Jasen Fisher) saa kuulla isoäidiltään (Mai Zetterling) tarinoita oikeista noidista, jotka inhoavat lapsia. Isoäiti kertoo merkkejä, joiden avulla noidat pystyy tunnistamaan ja käskee Lukea varomaan heitä. Pian mummo sairastuu ja he lähtevät yhdessä lomalle hotelliin, jossa pidetäänkin juuri silloin The Royal Society for the Prevention of Cruelty to Children -ryhmän kokous. Luke eksyy Eva Ernstin (Anjelica Huston) johtamaan kokoukseen ja kuuntelee piilossaan ryhmän karmaisevia suunnitelmia, joilla päästä eroon kaikista lapsista. Eva Ernst onkin itse mahtava ylinoita!
Suomeksi sekä kirja että tämä elokuva tunnetaan nimellä Kuka pelkää noitia (vähän sekavaksi tämän tekee se, että elokuva The Witches of Eastwick on taas suomennettu nimellä Noidat). Sekä kirja- että leffaversio olivatkin lapsuuden suosikkejani. Muistan erityisesti tuon kirjan kuvituksineen varsin hyvin lapsuudestani, äitini luki sitä minulle silloin kun en vielä osannut lukea ja myöhemmin luin sen monta kertaa itse. Lapsena tuli lainattua aina vaan samoja kirjoja joka viikko kirjastosta ja tämä oli kyllä niiden joukossa hyvin pitkään. Muistan myös sen, että kirja oli myös kutkuttavan jännittävä ja se oli varmaan niitä ensimmäisiä kirjoja, jotka herättivät kiinnostuksen myös noitiin. Tämän leffan näin sitten joitakin vuosia myöhemmin ja pidin siitäkin paljon. Mainitsinkin tämän aika pitkään lempileffakseni joskus ala-asteen alkupuolella.
Sitten menikin monen monta vuotta, että en nähnyt leffaa enää uudestaan. Nyt vasta muutamia vuosia sitten sain vihdoin hankittua omakseni sen ja se on itseasiassa osa Roald Dahl -boksia, jossa on myös leffat Willy Wonka & the Chocolate Factory (1971) ja James and the Giant Peach (1996). Tämä Kuka pelkää noitia on kyllä yllättävänkin kauhuleffamainen ollakseen lapsille suunnattu elokuva. Näin jälkikäteen mietittynä tämä on voinut hyvinkin olla sellainen leffa, joka on houkutellut minutkin lapsuudessani enemmän kauhun pariin. En kyllä muista koskaan pelänneeni tätä leffaa katsellessa, mutta on siinä kirjan tapaan aika jännä tunnelma ja hyvinkin näyttäviä juttuja. En yhtään ihmettele, että monilla tuntuu liittyvän tämän katseluun jotain pelottavia muistoja lapsuudesta. Pidän erityisesti leffan alkupuolesta, mummon tarinoinnissa menneistä noitien touhuista sekä Luken ja ensimmäisen noidan kohtaamisessa on hyvä kauhutunnelma. Myöhemmin mm. ylinoidan kuoriutuminen Huston-naamaristaan ja oikean naaman paljastaminen on hyvin näyttävän näköisiä kohtauksia. Ai niin, pakko tässä välissä mainita, että ihastelin nyt tällä katselukerralla moneen otteeseen tämän hienoa mustaa mekkoa, jossa oli violetti helma, jonka sai käännettyä vaikka hupuksi päähän! En erityisemmin välittänyt leffassa niistä kohdista, joissa vaan näytettiin sitä, kun hiiret vipelsivät ympäri hotellia, mutta uskoisin, että nuo kohdat taas ovat erityisesti lapsia viihdyttäviä. Pidän vielä enemmän Kuka pelkää noitia -kirjasta, mutta mielestäni tämä on kyllä varsin hyvin tehty leffaversio kirjasta. Ainoastaan elokuvan loppu vähän ärsyttää ja se onkin täysin erilainen kuin kirjassa. Tavallaan ymmärrän, että lasten elokuvaan on haluttu tehdä mukavampi loppu, mutta silti se olisi mielestäni pitänyt jättää muuttamatta. Suosittelen oman kokemukseni mukaan sekä Kuka pelkää noitia -kirjaa että leffaa niin lapsille kuin aikuisillekin.
Kuvat: fancarpet.com
No comments:
Post a Comment