Feb 13, 2013

My good man, did you simply get carried away with your dramatic gesture, or are you pointing your weapon at me with lethal intention?

Django Unchained (2012) on Quentin Tarantinon uusin elokuva. Eletään vuotta 1858 ja King Schultz (Christoph Waltz) on palkkionmetsästäjä, joka tarvitsee tummaihoisen orjan Djangon (Jamie Foxx) apua löytääkseen etsimänsä henkilöt. Djangosta tulee vapaa mies ja miehet alkavat yhdessä toimin tienata rahaa palkkionmetsästäjinä. He herättävät kaikkialla kummastusta ja paheksuntaa: miten tummaihoinen mies voi kulkea vapaana ja olla hevosen selässä. Django haluaa kuitenkin vielä löytää ja vapauttaa rakkaan vaimonsa ja Schultz tarjoutuu auttamaan tämä. Yhdessä he marssivat Calvin Candien (Leonardo DiCaprio) kartanolle nerokas juoni mielessään. Kaikki vaikuttaa menevän putkeen, mutta Candien vanha luottomies Stephen (Samuel L. Jackson) kuitenkin alkaa epäillä miesten aikeita.


Tästä tulee sitten taas ihan yhtä hyvä arvostelu kuin viime pääsiäisen Taratino-putken jutuista: hehkutihehkutiniintarantinomaistahehkuti. Eli tästä voidaan päätellä, että pidin kyseisestä elokuvasta. Itseasiassa täydellinen viihtyminen on erittäin hyvä lausahdus kuvailemaan elokuvakokemustani Django Unchainedin parissa! Olen tosiaan tykännyt tarantinoista lapsuudesta asti, enkä ole koskaan pettynyt yhteenkään tämän leffaan. Siitä huolimatta olin ihan vähän mietteliäs tämän suhteen, sillä kyseessä on kuitenkin western, jotka eivät koskaan ole olleet mitään suosikkejani (eli en ole koskaan vaivautunut edes antamaan niille mahdollisuutta). En olisi ikinä mennyt katsomaan tätä, ellei kyseessä olisi ollut juuri Tarantinon elokuva. Jälleen kerran elokuvan paras puoli onkin se, miten siitä välittyy miehen suuri innostus ja rakkaus elokuviin. Kaikki tämän elokuvat tuntuvat olevan kunnian- tai rakkaudenosoituksia pitämilleen leffoille ja se tästä Djangostakin tuli vahvimpana esille. Vaikka tämän elokuvissa on hyvin suuri osa vaikutteita muista pätkistä, niin niissä on kuitenkin aina vahvasti myös se miehen oma tunnistettava jälki. Toiselle sijalle miehen elokuvista on nostettava musiikit. Tarantinolla on joku todellinen kyky löytää juuri oikeanlaiset musiikit elokuviinsa ja käyttää niitä juuri oikealla tavalla juuri oikeissa kohdissa. Välillä musiikit on hyvin yllättäviäkin ja silti ne osuu juuri kohdilleen. Tämä onnistuu jälleen Django Unchainedin kohdalla täydellisesti.


Näyttelijöistä parasta antia oli toistamiseen Christoph Waltzin roolisuoritus, joka oli omalla tavallaan samankaltainen kuin Inglourious Basterdsissa, mutta toisaalta sitten taas nämä hahmot ovat täysin toistensa vastakohtat. Pidin myös Jamie Foxxista Djangona, luin että tähän rooliin oli alunperin kaavailtu Will Smithiä, mutta en osaa kuvitella tätä virnuilemassa tässä leffassa (laulamassa Wild Wild Westiä)... Rohkean valinnan Tarantino on tehnyt DiCaprion kohdalla, miestä kun on totuttu näkemään hyviksen roolissa ja nyt tämä oli pahin rasistisuuksien ja inhottavuuksien laukoja koko elokuvassa. DiCaprio onnistui kyllä olemaan hyvin inhottava ja limainen roolissaan, mutta minua silti vähän häiritsi nähdä tämän turhan tutut kasvot tässä leffassa. Toinen vähän häiritsevä hetki oli Tarantinon oma pieni (ja heikko) vierailu kankaalla, jonka olisi voinut jättää poiskin, mutta ei se nyt pahasti häirinnyt. Samuel L. Jackson oli jälleen varma ja onnistunut valinta. Django Unchainedin tarina on mielenkiintoinen ja jaksaa pitää otteessaan koko lähes kolmetuntisen kestonsa ajan. Se on aika rohkeakin teemansa puolesta, tummaihoisista käytetään aikaan kuuluvasti sitä n:llä alkavaa sanaa ja orjien huonoja oloja ei piilotella. Ennen kaikkea Django Unchained on kuitenkin viihdyttävä. Leffan loppupuolella kun aseet räiskivät, veri roiskui, musiikit pauhasivat ja meininki oli korkeimmillaan minulle tuli hyvin vahvasti sellainen olo, että hitsit miten siistiä katsella tätä mahtavuutta. Teatterista kotiuduttuani olisin halunnut katsella vielä jonkun elokuvan, mutta totesin, ettei tuollaisen pläjäyksen jälkeen voi katsoa enää mitään muuta. Django Unchained ei hyppää ihan Tarantinon elokuvien kärkijoukkoihin, mutta se on ehdottomasti jälleen viiden tähden arvoinen elokuva. Suosittelen.



Kuva:listal.com

No comments:

Post a Comment

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...