Back to Basics 2013, to + pe

Kevään Night Visionsit on taas takanapäin. Tällä kertaa Back to Basics alkoi jo torstaina ja elokuvia näytettiin jopa kolmessa eri teatterissa. Itse kävin katsomassa torstaina vain festareiden avajaiselokuvan Andorrassa, perjantaina kaksi leffaa Bio Rexissa sekä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä perinteiset seitsemän leffaa Rexin ja Engelin penkeissä. Palaan tuohon koko yön puristukseen vähän myöhemmin ja tässä siis torstain ja perjantain aikana Back to Basicsissa katsellut elokuvat.

Antiviral (2012)

Eletään aikaa, jolloin julkisuuden henkilöistä on tullut entistä palvotuimpia hahmoja. Ihmiset jonottavat klinikoille saadakseen itseensä neulan kautta tartutettua täsmälleen saman viruksen kuin ihailemallaan henkilöllä. Samoin ihmiset ostavat syödäkseen keinovalmistettua julkkisten lihaa. Syd (Caleb Landry Jones) työskentelee tällaisella klinikalla, mutta samalla toimii myös oman kehonsa kautta salakuljettajana lihabisneksille. Kaikki muuttuu kun eräänä päivänä kaunis tähti Hannah Geist (Sarah Gadon) kuoleekin sairastamaansa virukseen ja Syd tietää nyt kantavansa samaista tautia.

Tämä Antiviral on herättänyt monissa varmasti eniten kiinnostusta sen vuoksi, että se on David Cronenbergin pojan Brandon Cronenbergin ensimmäinen pitkä elokuva, jota myös jatkuvasti verrataan isänsä elokuviin. Antiviralissa on ainakin todella mielenkiintoisen erikoinen idea, siinä on todella viety ihan uudelle tasolle nykyinen julkkisten ihainnointi. Elokuva oli myös todella hienon näköinen, siinä oli monia vaikuttavan näköistä kohtausia. Tykkäsin tämän värimaailmasta, oli sitä kliinistä valkoista ja sitä korostamassa tummaa punaista, joko mallien huulipunassa tai veriroiskeena. Leffassa näytettiin paljon hidasta lähikuvaa esimerkiksi neuloista lävistämässä ihoa, joka näytti inhottavan monia ihmisiä leffasalissa. Suurta kunniaa antaisin pääosan esittäjälle Caleb Landry Jonesille, joka teki kerrassaan erinomaisen roolisuorituksen riutuvana ja sairaana nuorukaisena. Tämän roolisuoritus pelasti myös paljon silloin, kun elokuva muutoin tuntui vähän polkevan paikoillaan. Elokuvan alku oli todella mielenkiintoinen, se kaappasi mukaan hyvin kun idea alkoi pikkuhiljaa rakentua, samoin elokuvan loppuosa oli todella vaikuttava. Valitettavasti täytyy vaan todeta, että siinä välissä Antiviral oli mielestäni melkoisen tylsää katseltavaa paikoitellen. Tällöinkin leffa oli kuitenkin visuaalisesti todella hieno, mutta siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että meinasi vähän haukotuttaa... Elokuvan jälkeen Antiviralista oli kuitenkin pääasiassa lähinnä positiivinen fiilis ja onhan tämä nyt esikoisohjaukseksi erittäin onnistunut pätkä. *** Traileri

_______________

Maniac (2012)

Frank (Elijah Wood) kunnostaa työkseen mallinukkeja pienessä myymälässä. Mies asuu kyseisen myymälän alakerrassa, jossa hän säilyttää osaa nukeista. Nukkejen päähän tämä asettaa vaanimiltaan kauniilta naisilta skalpeeraamansa päänahat hiuksineen. Häiriintyneen miehen elämään ilmestyy nyt mallinukkeja valokuvaava ystävällinen Anna (Nora Arnezeder), jolla ei ole aavistustakaan miehen pimeästä puolesta.

Tämä Maniac on siis remake vuoden 1980 Maniacista, joka on mielestäni aika erinomainen elokuva. Katselin kyseisen leffan tosin viimeksi nelisen vuotta sitten, joten muistikuvat eivät ole enää mitenkään hirmuisen kirkkaat, joten mitään kovin tarkkaa vertailua ei ole luvassa. Tähän uudelleenversiointiin on kuitenkin rohkeasti uskallettu tehdä joitakin muutoksia, joista näkyvin on se, että tämä on kuvattu kokonaan Frankin näkökulmasta. Näemme vain tämän kädet ja henkilöt joiden kanssa tämä keskustelee (tai jotka ovat veitsen alla) nähdään Frankin silmin. Elijah Woodin kasvoja näkee siis lähinnä peilistä heijastuvien kuvien kautta, vaikka tämän hengityksen ja äänen kuuleekin ihan korvan juuresta. Tämä kuvaustapa on mielestäni varsin onnistunut valinta, sillä tavoin pääsi syvemmälle Frankin häiriintyneen mielen sisälle ja oli pakotettu katsomaan asiat niin kuin Frank ne näki. Tämä toimi hyvin myös sellaisissa kohtauksissa, kun Frankille iski migreeni, tällöinkin katsoja pääsi kokemaan miltä maailma näytti ja kuulosti tuolloin Frankille (kuva sumeni ja kuului huminaa ja vinkunaa). Elijah Woodia oli aika vaikea etukäteen kuvitella Frankin rooliin, sillä alkuperäisessä tätä esittää aika erilainen kaveri: Joe Spinell! Woodin esittämä poikamainen Frank on tosiaan aika eri puusta veistetty, mutta se siinä juuri toimiikin. Molemmissa. Alkuperäisen leffan tapaan myös tämä remake on hyvin raaka ja tässä näytetään hyvin tarkkaan murhaajan operoinnit veitsi kädessään (murhaajan näkökulmasta!), joka on vaikuttavan näköistä. Olen itsekin vähän hämmentynyt miten paljon pidin tästä uudesta Maniacista, mutta haluan vielä ylistää sen kerrassaan erinomaisia musiikkeja, jotka toimii leffassa paremmin kuin hyvin ja voisin vieläpä sanoa niiden olleen näinkin onnistuneen elokuvan paras osuus. ****  Traileri

_______________

Spring Breakers (2012)

Koulun spring break lähestyy, eikä Candy (Vanessa Hudgens), Brit (Ashley Benson), Cotty (Rachel Korine) ja Faith (Selena Gomez) tiedä miten saisivat siihen tarvittavat rahat kasaan. Eräänä iltana he saavat kuitenkin mahtavan idean ja ryöstävät paikallisen kaupan, jonka ansiosta hekin pääsevät mukaan villeihin bikinibileisiin. Valitettavasti biletys päättyy putkaan, josta heidät kuitenkin lunastaa tytöille entuudestaan tuntematon räppäri Alien (James Franco), joka ottaa tytöt hoiteisiinsa ja lupaa heille jännitystä elämään. Miehen koti on täynnä huumeita, rahaa ja aseita, joista tuleekin tytöille tuttuja.

Jos jotain elokuvaa oli etukäteen hehkutettu maasta taivaisiin, niin se oli tämä Spring Breakers. Bio Rexin iso sali oli jopa myyty loppuun (ensimmäistä kertaa Night Visionsin historiassa), sillä tämä ei ole tulossa Suomeen muutoin teatterilevitykseen. Ja Spring Breakers todella oli hauska ja erittäin viihdyttävä elokuva, mutta olen silti vähän kysymysmerkkinä, että miksi tämä nyt on niin hehkutettu? Ei se mielestäni nyt niin uusi ja ihmeellinen ollut. Onhan näille räpin säestämille bikinihetkutuksille ja loppumattomille ryyppäjäisille päässyt nauramaan lukuisissa muissakin elokuvissa tätä aiemmin. Oli ihan näppärä veto ottaa rooleihin näitä entisiä kilttejä Disney-tähtösiä, sillä tuntui oudolta nähdä heitä ketkuttelemassa ilman vaatteita, ryyppäämässä ja vetämässä aineita. Joka sitten kuitenkin toteutuu monien lapsitähtien kohdalla todellisuudessa! Tähän hyviä viittauksia oli jokuiset tyttöjen itsensä laulamat Britney Spears -biisit elokuvassa. Tällä kaikella ohjaaja-käsikirjoittaja Harmony Korine myös halusi ottaa kantaa asioihin, mutta pakko sanoa, että pidän tämän käsikirjoittamaa Kidsia (1995) tarinana onnistuneempana tapauksena. Mutta tosiaan, pidin Spring Breakersia hyvin viihdyttävänä elokuvana ja erityisesti sen loppupuolen toiminta miellytti. James Franco yksinkertaisen räppärin roolissa oli kerrassaan mainio, tästä irtosi monet hyvät naurut ja mies olikin mielestäni leffan paras osuus. Naistähtien roolisuorituksista ei hirveämmin mitään sanottavaa löydy, sillä ne jäi hyvin hyvin pinnallisiksi, mutta se sopi asiaan. Musiikit täytyy mainita tämänkin kohdalla, tässäkin elokuvassa musiikit olivat nimittäin erittäin osuvat. *** Traileri