Playing for Keeps (1986) on Bob ja Harvey Weinsteinin ensimmäinen ja ainoa ohjaustyö. Newyorkilainen Danny (Daniel Jordano) kavereineen ovat juuri päättäneet high schoolin ja he yrittävät keksiä mitä haluavat tulevaisuudeltaan. Dannyn äiti on sattumalta perinyt pikkukaupungissa sijaitsevan vanhan hotellin, jonka saa lunastettua käyttöön 8000 dollarilla. Dannyn ylipuhumana jengi hankkii rahat uskomattoman nopeasti kasaan, hyppäävät autoon ja suuntaavat kunnostamaan ränsistynyttä hotellia uuteen uskoon. Paikallinen väestö ei kuitenkaan innostu Dannyn ideoimasta nuorille osoitetusta rokkihotellista ja alkavatkin pistää urakalla kapuloita rattaisiin.
Tulen aina hyvin iloiseksi kun kohdalleni osuu 80-luvun teinielokuva, jota en ole aiemmin nähnyt. Niitä on tullut aikamoinen määrä nähtyä vuosien varrella, mutta onneksi näitä "uusiakin" tulee aina silloin tällöin nenän eteen. Tämä Kovan päivän ilta oli tosiaan itselleni tällainen aivan uusi tuttavuus! Nämä Weinsteinin veljeksethän ovat varmasti tutumpia tuottajina ja Miramaxin perustajina, tosiaan ohjaustöitä ei tämän enempää tullutkaan. Tämän leffan miehet ohjasivat, tuottivat sekä käsikirjoittivat yhdessä ja se perustui löyhästi heidän omiin nuoruuden kokemuksiin. Elokuva ei saanut kovin positiivista vastaanottoa sen ilmestyessään. Kertoo myös jotain, että nykyään tätä mainostetaan vain Marisa Tomein kasvoilla ja nainen on kuitenkin elokuvassa vain sivuosassa.
Se, että jokin elokuva ei saa yleisesti positiivista vastaanottoa, eli kriitikot lyttäävät sen ja ihmiset eivät käy tarpeeksi teatterissa, ei kuitenkaan yleensä kerro ihan hirveästi siitä tulenko itse pitämään kyseisestä elokuvasta. Valitettavasti Playing for Keeps ei ollut minunkaan mielestä lähelläkään kasariteinileffojen parhaimmistoa, mutta en kuitenkaan kokenut sen olevan niinkään huono kuin sen sanotaan olevan! Ei se eroa merkittävästi muista keskinkertaisista 80-luvun elokuvista. Ne asiat joista kasariteinikomedioissa pidän, olivat kuitenkin melko kohdillaan: huumori oli kepeää, hahmot vähän hölmöjä, vaatteet komeat ja musiikit raikasivat. Tarinan puolesta tässä on monia puutteita joita ei juuri selitelty, jos ei vielä tuon hotellin periminen yllättäen juuri oikealla hetkellä ollut vähän liikaa, niin ainakin se, että nämä köyhien perheiden pojat ihan yhtäkkiä saivat käärittyä kasaan melkoisen summan rahaa, oli aikamoinen veto. Kysymyksiä herättää myös se, että miksi ihmeessä he perustavat niin kauas kaikesta nuorisolle osoitetun hotellin. Tai se, miten näillä juuri valmistuneilla nuorilla on sattumoisin takataskussa taidot pistää ränsistynyt hotelli juhlakuntoon. Moni muukaan asia elokuvassa ei tuntunut kovin uskottavalta, mutta toisaalta, tarvitseeko niiden tuntuakaan tämän kaltaisissa kepoisissa komedioissa. Välillä tämän huumori myös tuntui vähän liiankin lapsellisilta (kuten toisteltu helouuu), mutta ovathan teinileffat toki osoitettukin nuoremmalle väestölle. Joka tapauksessa koin tämän leffan lähinnä viihdyttäväksi, jo sen yleinen kasarius ja toimiva soundtrack takasivat itselleni viihtyvyyden. Suosittelen Playing for Keepsia kuitenkin vain 80-luvun teinikomedioiden ystäville, muut tuskin löytävät tästä mitään hohtoa.
No comments:
Post a Comment