I came here so you could wish me a merry Christmas.

Neljänneksi jouluelokuvaksi valikoitui Midnight Clear (2006). On jouluaatto, mutta juhlapyhästä huolimatta joillakin amerikkalaisessa pikkukaupungin asukkailla on yksinäinen ja surullinen olo. Lefty (Stephen Baldwin) on jälleen ongelmissa alkoholin kanssa, menettää työnsä ja on vaarassa menettää oikeuden tavata lapsiaan. Eva (K Callan) on yksin jäänyt vanhempi nainen, joka taistelee huonon muistinsa ja siihen saadun lääkityksen kanssa samalla ikävöiden perhettään. Mary (Mary Thornton Brown) tuntee myöskin olonsa yksinäiseksi, sillä tämän mies on jo vuoden verran ollut sairaskodissa viime joulun liikenneonnettomuudesta seuranneen aivovaurion vuoksi. Samaisesta onnettomuudesta selvinnyt Mitch (Mitchell Jarvis) kiertää nuorten joululaulajien johdattajana ovelta ovelle levittämässä joulumieltä, vaikka miehellä on itsellään joulumieli aivan kadoksissa. Kirk (Kirk B.R. Woller) taas on yksin töissä jouluaattonakin huoltoasemallaan, josta tämä ei nykyisellään edes erityisemmin välitä. 

Useimmiten tulee katseltua aika pitkälti komediapainotteisia jouluelokuvia, mutta halusin katsella välillä jotain toisen tyyppistä jouluilua. En muista nähneeni kovinkaan montaa jouludraamaa ja itseasiassa mieleeni tuli ainoastaan pari vuotta sitten katselemani Noel. Tämä Midnight Clear oli selkeästi kuvauksensa perusteella jo aikamoisen nyyhkyä draamaa, joten päätyi katseltavaksi vaihtelun vuoksi. Itseasiassa tämä oli myös idealtaan aika samanlainen kuin Noel useiden erillisten, kuitenkin lopulta toisiinsa kietoutuvien, tarinoiden muodossa (joka tosin taisi olla trendinä jossakin vaiheessa noin muutenkin). Pidin kuitenkin enemmän tästä Midnight Clearista, se oli aidomman ja koskettavamman tuntuinen kokonaisuus. Tässä kaikki hahmot ja heidän tarinat olivat lähes yhtä mielenkiintoisia, vaikka vanhan naisen Evan kohtalo kiinnostikin eniten minua. Tajusin jossain vaiheessa, että tämähän olikin kirkollinen elokuva, mutta jouluelokuvassa se ei ole niin häiritsevä piirre. Eikä se ollut sitä missään tuputusmielessä, ehkä vain enemmänkin sellaisena perin jenkkiläisenä piirteenä, että kirkonmenot nyt vain kuuluu asiaan (vaikka toki joulukirkko Suomessakin kuuluu monen perinteisiin). Tuskin olisin kuitenkaan tullut katselleeksi tätä, jos olisin etukäteen tiennyt sen olevan kristillinen elokuva. Onneksi tuli kuitenkin katsottua, sillä pidin tuosta elokuvan aidosta tunnelmasta ja siitä, että vaikka se olikin aika nyyhkytarina ja pala nousi useammankin kerran kurkkuun, niin se ei kuitenkaan pelkästään vellonut surumielisyydessä. Samalla se oli kuitenkin aika toiveikas. Toisaalta taas ehdottomasti suuri plussa siitä, ettei tähän yritetty millään tapaa lisätä komediallista tai romanttista puolta, jotka on yleensä aika pakollisia puolia jouluelokuvissa! Pisti miettimään sitä, kuinka joulu ei tosiaankaan ole kaikille yhtä hilpeä juhla. Suosittelen Midnight Clearia, jos haluaa iloisten joulunpunaisten elokuvien välissä katsella vaihteeksi vähän syvällisempää jouluun ajoittuvaa elokuvaa.