Mar 16, 2016

The Toxic Avenger I-IV

Tulin katsoneeksi kaikki Troman Toxic Avenger -elokuvat tovi sitten. Ensimmäinen The Toxic Avenger (1984) kertoo tarinan siitä, kuinka Tromavillen heiveröisestä Melvinistä tulee iso ja pelottava Toxic Avenger pudottuaan kiusaamisen yhteydessä myrkkyjätetynnyriin. Toxic Avenger ryhtyy supersankariksi, joka kurittaa niitä, jotka toimivat väärin. Toisessa osassa The Toxic Avenger Part II (1989) Toxic Avenger lähtee käymään Japanissa ja kohtaa sielläkin vihollisia. Sillä aikaa myös Tromavillessä on pahuus valloillaan ja Toxien apua kaivataan. Kolmas osa The Toxic Avenger Part III: The Last Temptation of Toxie (1989) jatkaa siitä mihin jäätiin, Toxie on pitänyt Tromavillen pahuudesta vapaana ja haluaa nyt maksaa sokealle tyttöystävälleen silmäleikkauksen. Supersankari hankkii työpaikan, mutta saa pian huomata, että firmalla onkin pahat aikeet. Neljäs osa Citizen Toxie: The Toxic Avenger IV (2000) tuo mukaan Tromavillen rinnakkaistodellisuuden, Amortvillen. Yhtäkkiä väki pääsee hyppimään todellisuuksien välillä ja Toxien kanssa paikkaa vaihtaakin amortvilleläinen paha kaksoisolento Noxie! 


Onnistuin löytämään karkkikaupasta tuollaisen erittäin hienon Toxic Waste -karkkipurkin, joka toimi koristeena aina neljänteen osaan saakka. Viimeisen leffan kohdalla päätin, että nyt herkutellaan kunnon karkkien kera! Leffa pyörimään, valaistus hämäräksi, jalat sohvalle ja karkki suuhun. Ja ihan helvetinmoisella kiireellä karkki pois suusta ja tilalle litratolkulla vettä. Aivan syömäkelvotonta tavaraa, oli niin järjettömän souria candya, että ei voinut kuin kyynelehtiä. En ollutkaan ennen tätä katselua nähnyt Toxic Avengereista kuin sen ensimmäisen. Kirjoitin muuten ykkösestä arvostelun pari vuotta sitten, sen voi lukea täältä. Tuolloin festarinäytöksessä tosin esitettiin leikattu versio, mutta nyt pääsin näkemään paremmin auton alle liiskautuneen pään ja muut herkut. Mielipiteeni elokuvasta ei ole muuttunut, se on varsin kekseliäs ja hulvaton pätkä. Lainatakseni itseäni: Mautonta huumoria, kökköä näyttelemistä ja armotonta väkivaltaa. The Toxic Avenger on siis tromaa parhaimmillaan ja erittäin viihdyttävä elokuva! Sama pätee myös näihin jatko-osiin ja ainakin huumori menee osa osalta vain mauttomammaksi ja näyttelijät vetävät yhä enemmän yli. Itseasiassa kakkosessa ja kolmosessa Toxien sokea tyttöystävä oli jo vähän liiankin ärsyttävä kaikessa överiydessään. Kaikkia jatko-osia vaivasi vähän se, että ne olivat liian pitkiä. Niistä olisi voinut hyvin napsaista pituudesta puolisen tuntia pois ja ne olisivat toimineet paremmin. Nyt niihin meinasi kyllästyä loppumetreillä, vaikka niissä viimeisissä hetkissä olikin parhaita juttuja.


Ensimmäinen osa on oikeasti mainio kieroutuneempi kauhutoimintakomedia, jossa oli erittäin kekseliäs idea. Jatko-osat sitten taas oikeastaan toistavat vain tuota samaa ideaa. Toisessa osassa elokuvaan toi mukavaa vaihtelua se, että siinä oli siirrytty New Jerseystä Japanin ihmeelliseen maailmaan. Kolmosessa nauratti erityisen paljon se, että ilmeisesti elokuvan tekijät olivat juuri keksineet sellaisen hienouden kuin takaperin toisto! Siinä oli lukuisia kertoja hyödynnetty tätä kikkaa, maahan rämähtänyt auto hyppäsikin takaisin kalliolle kiikkumaan ja niin edelleen. Neljännessä osassa näkyi jo selkeästi Toxic Avengerin suosio, tässä oli lukuisia tunnettuja vierailevia kasvoja, kuten rokkitähti Lemmy Kilmister, pornotähti Ron Jeremy ja kasaritähti Corey Feldman. Kaikki neljä Toxic Avenger -elokuvaa on viihdyttäviä ja niissä on lukuisia näyttäviä kohtauksia, miten erilaisia tapoja vihollisten tappamiseen voikaan keksiä! Nämä elokuvathan ovat K-18 ja niissä on erittäin paljon verta ja suolenpätkiä, sekä myös paljon seksiä ja alastomuuttakin. Onkin aika uskomatonta, että näihin elokuviin pohjautuen on keksitty tehdä lapsille oma Toxic Crusaders -piirrossarja ja siihen kylkeen lelusarja (ensimmäisessä kuvassa on muuten sarjan lelukopterin laatikko taustalla). Ei voi kuin kunnioittaa Lloyd Kaufmania, että mies on tullut aikoinaan keksineeksi tämän hieman erilaisen supersankarimme!

Mar 13, 2016

Leffahylly 2016

Koska vuoden ensimmäinen elokuva-arvostelu odottaa vieläkin suurta inspiraatiota, niin voisin taas hieman esitellä leffahyllyjäni. Niitähän on tullut näytettyä muutamaan kertaan täällä, täällä, täällä sekä täällä. Lisäksi olen monet kerrat harmitellut sitä, että hyllyyn ei enää mahdu mitään. No, tulin keksineeksi jonkinlaisen ratkaisun, jolla sain jatkoaikaa hetkeksi. Kaikki leffat ovat siirtyneet epämääräisistä pinoistaan hyllyyn, kas tässä:



Esittelen tuossa alempana hieman tarkemmin noita hyllyjen yläosastoja, joissa on kaikenlaista leffasälää. Yllä olevassa kuvassa ovat kuitenkin ne vanhat tutut kaksi leffahyllyä, jossa elokuvat ovat nätisti aakkosjärjestyksessä. En tiedä erottuuko tuosta kuvasta (nämä saa muuten klikattua suuremmaksi), mutta osa leffoista törröttää vähän ulompana. Ne on sellaisia leffoja, jotka pitää katsella joko syystä, että ne ovat a) uusia hankintoja tai b) olleet hyllyssä niin pitkään, etten muista oliko ne säilyttämisen arvoisia. Laitteistosta sen verran, että siinä on juuri sopivan kokoinen televisio, halpis dvd-laite, Pleikkari 3 ja joku kiva mediasoitin. Hyllyjen välissä roikkuu hieno lahjaksi saatu Back to the Future -taulu (siitä on vähän blurrailtu nimeäni ja syntymäaikoja). Ja tosiaan se uusi tilaratkaisuni on sellainen, että siirsin hyllystä (lähes) kaikki tv-sarjat/musiikki-dvd:t/pelit muutaman kymmenen sentin päässä olevaan laatikostoon, jonka tajusin nyt vasta olevan juuri sopiva tähän tarkoitukseen. Pari tärkeintä sarjaboksia jäi vielä leffahyllyn alimmalle hyllylle, saavat kyllä häädön sitten kun leffamäärä taas kasvaa. 


Sitten on aika tutustua roinaosastoon, eli luodaan katseet vasemmanpuoleisen hyllyn yläosaan (kuva alla). Ihan ylhäältä löytyy vasemmalta alkaen kaksi McDonald'sin Batman Forever -aiheista lasia! Näitä oli myynnissä joskus silloin vuonna -95 ja koska olin kymmenen vuotiaana varsin kova Jim Carrey -fani, oli se Arvuuttaja-lasi saatava itselle. Pienellä kotipaikkakunnallamme ei vain ollut Mäkkäriä, niin sitähän piti lähteä metsästämään isommista kaupungeista. Harmi vain, että lasi vaihtui myymälöittäin, niin sitä ei ihan ensimmäisellä yrittämällä saanutkaan. Vanhemmille vain kiitos kyydeistä ja kärsivällisyydestä! Ihan hiljattain tuo vanha lasi saikin kaverin, kun onnistuin löytämään kirppikseltä Kaksinaama-lasin parilla eurolla. Näiden vieressä on pari Elm Street -shottilasia, jotka on ostettu Kukunorista joskus muinoin. Oscar-patsaan olen ostanut Filmpark Babelsbergista vuosia sitten. Betelgeuse on New Yorkin turistikaupasta ja Gizmo joululahja kaverilta. Takarivissä on New Yorkin Bubba Gump -ravintolasta lasi, Hollywood Boulevardilta ostettu filmikela, Krueger-figuurin hieno laatikko sekä erinomaisen The Munsters -sarjan arkkuboksi. Alemmalla hyllyllä näkyy ensimmäisenä Ghostface, joka tuli Scream 4 -leffan mukana. Etualalla on lahjaksi saadut minifiguurit, toinen The Fly -lego ja toinen on Nightmare Before Christmasista. Oikeassa reunassa on King Kong -lumipallo, joka on ostettu tietysti Empire State Buildingista. Taka-alalla on sitten nuo lahjaksi saamani Clerks-hemmot revittynä paketeistaan. 


Oikealla olevan hyllyn päällä näkyy etualalla nuo hienot Universalin hirviöt. Takaa löytyy pari pisimpään hyllyssä ollutta esinettä, eli Heathers-elokuvan hieno koulunkaappiboksi, The Rocky Horror Picture -show'n huuliboksi jaLord of the Rings -sormustaulu. Hieman edempänä on tuliaiseksi saatu The Godfather-shottilasi, jonka sisällä on newyorkilaisesta leffateatterista ostettu jawbreaker-karkki! Sen vierellä on hieno Moose Mug, joka on tietysti tuttu Joulupuu on kärvennetty -elokuvasta. Viimeisenä on pari saamaani Evil Dead 2 -figuuria, toinen on Deadite Ash ja toinen Henrietta. Alemmalla hyllyllä on New Yorkin musikaaleista saatuja mukeja: yksi The Addams Familysta, yksi The Lion Kingistä ja yksi Wickedistä. Sitten on lahjaksi saatu Freddy Krueger -figuuri, joka sekin on vihdoin päässyt boksistaan ulos. Keskellä näkyy Bavaria Filmstadtista ostettu Neverending Storyn Falkor. Oikeassa reunassa on New Yorkista tuotu Frendien Central Perk -muki, joka on muuten täynnä Simpsons-legoja, jotka eivät harmillisesti ole vielä löytäneet paikkaansa. Takana näkyy San Franciscon naamiaskaupasta ostettu Elm St. -kyltti ja newyorkilaisesta sarjakuvakaupasta ostettu Trick'r'Treat -figuuri. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, on vielä laivalta ostettu Homer Simpson -pehmolelu. Ottaisin muuten mielelläni lisääkin elokuvaroinaa hyllyihini, mutta hyvät löydöt ovat aika harvinaista herkkua. Nämäkin on hankittu monien vuosien aikana (no ensimmäinen taitaa olla se 1995 ostettu muki!) ja suurimmaksi osaksi ulkomailta. Sellaista kuuluu hyllyyn nykyään!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...