Jan 29, 2018

Leffavihko

Muistan varsin hyvin sen hetken kun sain vuonna 1998 joulun alla käsiini Seiskan tuplanumeron. Ei niillä juoruilla niin väliä, mutta aloin sormet syyhyten selata sen tv-puolta ja leffalistausta. Kaikkea kivaa löytyi ja halusin merkitä ylös ne leffat, jotka pitäisi katsoa. Lehti kuitenkin oli perheen yhteinen, niin siihen ei saanut tehdä merkintöjä. Niinpä sai alkunsa leffavihko!


Kannet tuosta vihkosta on jo vuosien varrella kadonneet, mutta tässä näkyy vihkon ensimmäinen sivu, jossa kerrotaan vihkon täyttöohjeet. Vihkon idea oli siis se, että selasin lehdistä eri kanavien leffat läpi ja merkitsin ylös kaikkien kiinnostavien leffojen tiedot. Ensimmäiselle riville leffan nimi, sitten tieto milloin ja mistä se tulee. Sitten kun elokuva oli tullut televisiosta, palattiin takaisin siihen kohtaan vihkossa ja merkittiin ensinnäkin se, että tuliko leffa katsottua kokonaan tai osittain, vai jäikö kokonaan väliin. Ja sitten se tärkein osuus: leffa arvosteltiin antamalla sille tähtiä yhdestä viiteen kappaletta! Tästä se leffa-arvostelijan urani saikin sitten alkunsa, heh. Lisäksi leffasta sai kertoa lisätietoja ja merkitä värikoodein, että oliko nähnyt sen aiemmin tai onko se erityisen tärkeää katsoa nyt. Sivu on myös tietysti koristeltu kauniisti teinityyliin...


Yllä näkyy miltä ne varsinaiset sivut sitten näyttivät. Tälle sivulle on merkitty korostuskynällä, että Pikkunaisia on erityisen tärkeää katsoa ja että muutamat näistä elokuvista on tullut nähtyä aiemminkin. Lumihiutalekuvioista taas näkee, että katsoinko elokuvan kokonaan. Ensimmäisenä oleva Eräs joululahja onkin jäänyt kokonaan katsomatta syystä tai toisesta. Kaikki muut tämän sivun leffat ovat muuten saaneet aika hyvät arvostelut! Ja itse Ardold Swartsenegger taisi olla pääosassa tuossa Lasten_tarhan kytässä


Toiselta esimerkkiaukeamalta näkyy vielä yksi merkintätapa. Jos katsoinkin jonkin elokuvan, jota en ollut etukäteen merkinnyt ylös, tuli se kirjata aukeaman vasemmanpuoleiselle sivulle lyijykynällä. Tässä tapauksessa sinne on kirjattu tuo Suuteleva zombie, josta pidinkin paljon. Tällä aukeamalla näkyy myös useampi leffa, joihin on merkitty sekä vihreää että oranssia väriä, joka tarkoitti siis sitä, että olen nähnyt ne aiemminkin ja ne on erityisen tärkeää katsella nytkin. Ace Ventura on tietysti  lisäksi saanut viisi tähteä ja suuri idolini Jim Carrey jopa sydämen ympärilleen! 

Jatkoin tätä vihkoa näemmä vuoteen 2000 asti, jonka jälkeen on vielä muutama tyhjä sivu. Sitä en valitettavasti muista, että jatkoinko leffa-arvosteluiden kirjaamista vielä tämän jälkeen jonnekin (ennen kuin aloin kirjoittamaan niitä nettiin vuonna 2005). Olipas hauska selata tätä taas pitkästä aikaa!

Jan 28, 2018

All of junior high school sucks. High school's better; it's closer to college. They'll call you names, but not as much to your face.

Welcome to the Dollhouse (1995) kertoo 11-vuotiaasta koulukiusatusta Dawn Wieneristä (Heather Matarazzo). Koulussa Dawnilla ei ole yhtään ystäviä, opettajat eivät välitä kiusaamisesta ja kotonakin tämän vanhemmat suosivat vain söpöä pikkusiskoa. Yllättäen kuitenkin yksi kiusaajista, Brandon (Brendan Sexton III) avautuu elämästään Dawnille ja heistä tulee salaa ystävät. Dawn myös rakastuu isoveljensä renttumuusikkokaveriin ja haaveilee pääsevänsä tämän tyttöystäväksi. 


Näin tämän Tervetuloa nukkekotiin ensimmäistä kertaa silloin kun se oli aika tuore leffa ja olin melko samanikäinen kuin Dawn. Muistan tuolloin tätä katsellessani kokeneeni aika suurta myötähäpeää Dawnia kohtaan. Mietin monessa kohdassa, että älä nyt noin tee kun vain nolaat itsesi. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin päällimmäisin tunne on kuitenkin sääli ja sympatia, miten nuo lapset (ja aikuiset) voivatkin olla noin julmia. Tiedän, että Welcome to the Dollhouse on rankkaa mustaa huumoria, mutta totta puhuen en pysty nauramaan tälle leffalle. Jos sille nauraisi, tuntuisi siltä, että nauran niiden ilkeiden mukeloiden mukana Dawnille. Ja olen siis kyllä yleensä hyvin mustan huumorin ystävä, mutta tämä aihe on jotenkin sellainen, että sille en vain osaa nauraa (vaikka itse olenkin säästynyt koulukiusaamiselta). Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, pidän Welcome to the Dollhousea kyllä erinomaisena elokuvana, se ei vain ole minulle komedia. Mielestäni tämä on hyvin aidon tuntuinen nuorisokuvaus ja siinä on kuvattu kiinnostavasti erilaisten hahmojen kohtaamisia. Esimerkiksi Dawnin pikkusiskona on sellainen Little Miss America -tyyppinen söpöläinen, joka vain tanssahtelee ympäriinsä balleriinana kietoen kaikki pikkusormensa ympärille. Paitsi Dawnin tai tämän leffan katsojat. Katsojalle tästä leffasta löytyykin ihan yhtä paljon pidettäviä hahmoja kuin Dawnin elämästä. Eli ei juuri yhtään. Welcome to the Dollhouse on mielenkiintoinen, koskettava ja sopivan erikoinen elokuva, suosittelen suuresti!


 

Jan 2, 2018

Leffatilastoa 2017

Vuosi on saatu vaihdettua ja nyt on aika katsastaa miltä se vuosi 2017 näyttikään lukuina:


Katsottujen määrä nousi viime vuoden pohjalukemasta ihan hyvin tasan 200 elokuvaan ja näin ollen aika "normaalille" tasolle: keskimäärin 17 leffaa per kuukausi. Viime vuotta lukuunottamatta taulukon mukaan kuukausittain katsottujen leffojen keskimäärä kun on ollut 16-19 kappaletta. Eniten yllätyin siitä, että elokuvateatterissa tuli istuttua vain 22 leffan ajan, niin vähän lukema on ollut viimeksi vuonna 2009. Yllätyin myös hieman hyllyyn hankittujen leffojen määrästä, sillä odotin myös tämän luvun olevan isompi, sillä en missään vaiheessa vuotta jarrutellut ostosten suhteen. Mutta hyvä näin!

Vuosi sitten kirjoitin seuraavasti: Laskua oli vuonna 2016 siis vähän joka saralla elokuvien suhteen, joten suuntahan tästä voi olla vain ylöspäin! Toivottavasti, oma toiveeni nimittäin vuodelle 2017 olisi juuri se, että ehtisin katsella paljon elokuvia ja myös kirjoittaa niistä tänne sopivaan tahtiin pitkin vuotta. Katsottujen elokuvien määrää sain tosiaan korotettua mukavasti, mutta blogikirjoitusten suhteen kasvu oli vähän hillitympää. Vuonna 2016 kirjoitin vain 28 blogitekstiä ja viime vuonna sain aikaiseksi 35 tekstiä, joten suunta on sentään oikea! Yhä haluaisin saada enemmän sisältöä aikaiseksi, joten vuodelle 2018 asetan tavoitteeksi nostaa blogikirjoitusten määrää taas hieman korkeammaksi. Myös elokuvateatterissa haluan käydä muutaman kerran enemmän tänä vuonna.

MAHTAVAA (LEFFA)VUOTTA 2018 KAIKILLE!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...